Loppuvuoden keskelle, sen pimeimpään aikaan, koittaa valo juhliessamme Herramme ja Vapahtajamme Kristuksen syntymää.
Juhlan keskiössä on Jumalan lihaksitulemisen ihmeellinen salaisuus – ennen aikojen alkua Isästä syntyneen Jumalan Pojan ajallinen syntymä äidistä, pyhästä Neitseestä Mariasta. Tämä Kristuksen lihaksi tuleminen ja syntyminen ihmiseksi korottaa jokaisen ihmisen aivan erityiseen asemaan. Ortodoksinen kirkko tuntee suuren joukon pyhiä, jotka ovat selittäneet Kristuksen syntymän juhlan tapahtumia. Pyhä Efraim Syyrialainen (+373) piti Kristuksen syntymistä neitseen Marian kautta tapahtumana, jonka myötä Kristus tuli monien veljeksi antaen siten ihmiselle mahdollisuuden syntyä jumaluudesta ja Hengestä vastoin luontoamme. Joulun ihme on siten myös koko ihmiskunnan yhteinen ilon ja ihmetyksen aihe.
Kirkon upeat juhlaveisut kuvaavat oivallisesti tätä yhteistä iloa. Joulun kontakki julistaa, kuinka ”tänä päivänä Neitsyt yliolennollisen synnyttää, ja maa tarjoaa luolan lähestymättömälle. Enkelit paimenten kanssa ylistystä veisaavat. Tietäjät tähden mukana vaeltavat, sillä meidän tähtemme on syntynyt Lapsukainen, iankaikkinen Jumala”. Kontakissa upeasti vastakohdat yhdistyvät toisiinsa, kuinka neitsyt synnyttää meille ihmeellisen Jumalan lapsukaiseksi, ja enkelit yhdessä paimenten kanssa ylistävät tapahtunutta.
Kristus on olemukseltaan ihminen mutta samalla Hän on myös Jumala, joka tuli pelastamaan meidät. Kun kristitty tekee ristinmerkin tunnustaa hän Kristuksen jumaluuden. Tästä muistuttaa myös toisen joulupäivän aamupalveluksen veisu, joka samalla kiteyttää kristillisen kaksiluonto-opin: ”Tänään toteutuu outo ihme! Luonto uudistuu ja Jumala tulee ihmiseksi. Hän pysyi sinä, mikä oli, ja otti omaksensa sen, mitä ei ollut kärsimättä sekoitusta tai jakaantumista.”
Tässä ajassa joulussa korostuu yhä harvemmin Kristus, kun uskonnollisia elementtejä häivytetään pois. Samalla myös Jeesuksen jumalallista alkuperää pyritään häivyttämään pohtimalla Hänen historiallista todenmukaisuuttaan. Jälkimmäinen on sinänsä ymmärrettävää, sillä meille ihmisille on luonnollista yrittää etsiä järkisyitä ihmeellisiin asioihin. Tämä ei kuitenkaan ole mikään uusi ilmiö, sillä jo pyhä Efraim opetti 300-luvulla, että ”jos joku kieltää Hänen syntymänsä, sen kumoaa Hänen ristinsä, ja jos joku olettaa Hänen alkunsa olevan Mariassa, sen ohjaa oikeaan se tosiasia, että Hänen jumaluutensa on ennen kaikkea muuta”.
Näinä aikoina on erityisen tärkeää muistaa, mistä joulussa on kyse, kun maailmalla ihmisarvo on laskussa, ja on diktatuurisia maita, joissa ihmisiä käytetään vallan välineinä. Kirkon opetus on kuitenkin selvä. Jokainen ihminen on pyhä ja jokaista tulisi kohdella ja rakastaa niin kuin itseään.
Toivon, että tänä jouluna muistaisimme kaikkein vähäosaisimpia ja auttaisimme heitä kukin parhaamme mukaan, sillä ”meidän tähtemme on syntynyt Lapsukainen, iankaikkinen Jumala”.
”Kristus syntyy, kiittäkää!
Kristus taivaasta vastaan ottakaa!
Kristus maan päällä yletkää korkeuteen!
Veisatkoon Herralle koko maa,
ja ihmiset riemuiten ylistäkööt Häntä,
sillä Hän on kunnioitettu!”
(Joulukanonin 1. veisun irmossi)
+ Elia
Oulun metropoliitta
Comments