Kristus syntyy – kiittäkää!
”Näin sanoo Herra: Kuulkaa!
Ramasta kuuluu huuto, itku ja kova valitus.
Raakel itkee lapsiaan eikä lohdutuksesta huoli,
sillä heitä ei enää ole” (Jer. 31:15)
Kuluneen loppuvuoden uutisia ovat värittäneet raakalaismaiset sodat Ukrainassa ja Pyhällä Maalla sekä pakolaisvirta rajoillamme ja siihen liittyvät keskustelut. Tänäkin jouluna yhä harvempi kristitty saa viettää Kristuksen syntymäjuhlaa maallisen rauhan vallitessa, maanpaossa elävät joutuvat kärsimään pakkasesta, monet näkevät nälkää meillä ja muualla. Jopa Herran synnyinkaupungissa Betlehemissä joulu on peruttu. Yllä siteerattu Jeremiaan kirjan jae on tuttu myös evankeliumista Matteuksen mukaan, jossa sitä käytetään Herodeksen toimeksi antaman Betlehemin lastenmurhan profeetallisena täyttymyksenä. Äitien huuto yhä on katkera, mutta toivomme on joulun sanomassa, lihaksitulleessa Jumalassa, Kristuksessa.
Joulu on usein myös antamisen juhla, annamme toisillemme erilaisia, aineellisia tai aineettomia, lahjoja. Kun vapahtajamme syntyi ihmiseksi, Idän tietäjät toivat Hänelle lahjoja osoittaakseen Hänen kuninkuuttaan, joka ei kuitenkaan ollut tästä maailmasta. Maa antoi luolan, eläinten suojan ja seimen, eläinten juottokaukalon. Tähän maailmaan, vaatimattomiin oloihin, syntyi lapsi ”erilaisena” ja ”outona”, lihaksi tullutta Jumalaa vainottiin jo pikkulapsena ja tästä syystä myös Kristus itse oli maanpakolaisuudessa. Yhtä lailla Kristus aloitettuaan julkisen toimintansa otti vastaan jokaisen Hänen luoksensa tulleen, syrjityn, halveksitun ja oudon, eikä kääntänyt ketään pois luotaan. Tätä esimerkkiä meidän jokaisen olisi hyvä noudattaa.
Varhaisen kirkon merkittäviin hymnirunoilijoihin kuulunut pyhä Efraim Syyrialainen (+373) on runoillut seuraavasti liittäen kirkon perinteen mukaisesti Vapahtajan syntymän Hänen kärsimyksiinsä ennen ristinkuolemaa ja ylösnousemustaan: ”Hän tuli palvelijaksi maan päälle, Hän oli Herra korkeuksissa: Hän, joka perii korkeuden ja syvyyden, tuli muukalaiseksi, Hän, joka tuomittiin väärin, tulee tuomitsemaan totuudessa, Hän, jonka kasvoille syljettiin, puhalsi hengen heidän kasvoilleen, Hän, jolle ojennettiin ohut ruoko, pitelee koko maailman valtikkaa, ja maailma kasvaessaan Häntä kohti ojentuu.”
Tänäkin jouluna muistakaamme erityisesti heitä, ketkä eivät saa juhlaa viettää rauhassa, vaan jatkuvassa pelkotilassa sotaolosuhteiden, pakolaisuuden tai muiden syiden takia. Kristuksen syntymäjuhla kuuluu koko maailmalle.
”Sinä, Kristus, Jumalamme, olet asettunut asumaan luolaan, seimi on antanut sijan Sinulle, paimenet ja tietäjät kumartavat Sinua. Näin toteutuu profeettain ennustus, ja enkelvoimat ihmetellen huutavat: Kunnia olkoon alastulemisellesi, oi ihmisiä rakastava!”
(Joulun jumalanpalvelusteksteistä)
+Elia
Oulun metropoliitta
Kuva: Artturi Hirvonen
Comments